Istun jo viikon ajan uudeksi kodiksi kutsumassani läävässä, jota en ole alkuinnostuksen jälkeen saanut vielä lopulliseen muotoonsa. Pari viimeistä pussia ja pahvilaatikkoa irvistelevät jatkuvasti nurkassaan, yksi puolihuolimattomasti kiinnitetty verho repsottaa ikkunassa, tv kaipailee digiboksia ja tiskejä kertyy. Joka aamu herään toivoen, että nyt jaksan paremmin, mutten jaksa. Olen henkisesti aivan poikki.
Herra Ex on kiukutellut koko eroprosessin ajan (hän se minut jätti???!) Eilen saimme lopulta juteltua -ja päädyimme sänkyyn. Miksi seksi tuntuu aina paremmalta eron jälkeen?? Asiasta ei tee helppoa jatkuva ahdistus, masennus ja vitutus, joka on saanut ei-niin-hyvät kaverini välttelemään minua, tai se, että melkeinpä tapailen jo yhtä vuoden takaista hetkellistä ihastusta, jonka tunteet eivät näköjään viime kesästä olleet muuttuneet.. Voi elämä.
Sekoiltua on tullut ja hieman enemmänkin, alkoholin ja lääkkeiden kanssa. Milloin herään isäni ikäisen miehen sängystä, milloin taas erään miespuolisen ystäväni sohvalta. Pidin "sairaslomaa" ja ryyppäsin astetta enemmän. Mutten vieläkään saa tätä kämppää kuntoon. Ahdistaa.
Kaipaan ystävieni seuraa, mutta monilla heistäkin on jo lapset-miehet-kodit-elämät. Enkä minä, jätetty surkimus mahdu siihen elämään. Ikisinkku ystäväni taas sekoilevat sellaisella vauhdilla, etten meinaa mukana pysyä. Saisiko tällä syyllä masentua vielä lisää?
ehkä tänään siivoan. Laitan kaiken kuntoon. Ehkä korjaannun sisältäkin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti