maanantai 7. kesäkuuta 2010

Aloin juuri vihaamaan siivoamista.

Istun jo viikon ajan uudeksi kodiksi kutsumassani läävässä, jota en ole alkuinnostuksen jälkeen saanut vielä lopulliseen muotoonsa. Pari viimeistä pussia ja pahvilaatikkoa irvistelevät jatkuvasti nurkassaan, yksi puolihuolimattomasti kiinnitetty verho repsottaa ikkunassa, tv kaipailee digiboksia ja tiskejä kertyy. Joka aamu herään toivoen, että nyt jaksan paremmin, mutten jaksa. Olen henkisesti aivan poikki.

Herra Ex on kiukutellut koko eroprosessin ajan (hän se minut jätti???!) Eilen saimme lopulta juteltua -ja päädyimme sänkyyn. Miksi seksi tuntuu aina paremmalta eron jälkeen?? Asiasta ei tee helppoa jatkuva ahdistus, masennus ja vitutus, joka on saanut ei-niin-hyvät kaverini välttelemään minua, tai se, että melkeinpä tapailen jo yhtä vuoden takaista hetkellistä ihastusta, jonka tunteet eivät näköjään viime kesästä olleet muuttuneet.. Voi elämä.

Sekoiltua on tullut ja hieman enemmänkin, alkoholin ja lääkkeiden kanssa. Milloin herään isäni ikäisen miehen sängystä, milloin taas erään miespuolisen ystäväni sohvalta. Pidin "sairaslomaa" ja ryyppäsin astetta enemmän. Mutten vieläkään saa tätä kämppää kuntoon. Ahdistaa.

Kaipaan ystävieni seuraa, mutta monilla heistäkin on jo lapset-miehet-kodit-elämät. Enkä minä, jätetty surkimus mahdu siihen elämään. Ikisinkku ystäväni taas sekoilevat sellaisella vauhdilla, etten meinaa mukana pysyä. Saisiko tällä syyllä masentua vielä lisää?

ehkä tänään siivoan. Laitan kaiken kuntoon. Ehkä korjaannun sisältäkin.

maanantai 24. toukokuuta 2010

97,3

Paino on lähtenyt taas laskemaan, ihanaa! Pelkäsin tämän päivän punnitusta, sillä olin keskiviikkona ja lauantaina viihteellä. Ei näköjään vaikuttanut niin paljon kuin pelkäsin, kun muun viikon liikkui ja söi terveellisesti :)

Tänään luvassa 7 tunnin työpäivä, välissä salikäynti ja kotitöitä, ja illalla vielä pari tuntia kakkostyötä. Tulee aika raskas päivä, mutta loppuviikko menee rennommin, ja nyt on niin huono sää ettei töissäolokaan haittaa..

Lauantai vituttaa. Kännipäissään tuli hieman säädettyä yhden tutun miehen kanssa, ja aamulla tajusin, että onkos ollut taas hieman liian suuret luulot itsestäni.. Ihan kuin kiinnostaisin häntä selvinpäin. Eniten ehkä nauran tilanteelle, mutta pientä krapulan ahdistus/masennusta oli päällä. Ei sillä, että minulla olisi mikään kiire löytää uutta miestä, aion selviytyä pidempään sinkkuna, mutta toisen syli ja hellyys vetävät puoleensa, kun en ole tottunut olemaan yksin vielä. En tajua, mikä hinku oli miestä yrittää iskeä, kun en ole vielä edes päässyt eroon ex-miehestä, muutto on vasta kesäkuun alussa pois yhteisestä asunnosta. Sinkkuudessa on vielä paljon opittavaa..

Tällä viikolla on taas painonpudotus ryhmän tapaaminen + personal trainerin kanssa treenaamaan! Tänään kävin jumpassa ja salilla, kylläpä tuntui hyvältä :)

p.s. -3,7 kg kahdessa viikossa :)

lauantai 22. toukokuuta 2010

Why can't I be happy all the time?

Eilen töissä sain huomata miten herkkä olen, kun sain aivan pienen kommentin (joka ei edes ollut suoranaisesti negatiivinen), ja tunsin aiheuttavani vaivaa toiselle työntekijälle kun hän minua ohjeisti, ja olin aivan itku kurkussa jonkin aikaa. Pelkäsin alkavani itkemään hänen edessään, onneksi en. Kai tämä tilanne on saanut minut hieman herkemmälle päälle. Yleisesti ottaen olen hyväntuulinen ja tyytyväinen, mutta yksin ollessani ahdistun ja alkaa masentaa. Inhottavaa.

Viikko on syömisten ja liikkumisen puolesta mennyt todella hyvin, olen innoissani keskiviikon punnituksesta ja mittauksista! Olen iloinnut myös mahdollisuudesta päästä eroon velkakierteestäni: laskeskelin tulojani ja menojani, ja jollei mitään yllättävää tapahdu ja elän säästellen, saatan olla jo plussan puolella parin kuukauden päästä! Mahtava tunne. Inhottavaa kuitenkin, että joudun tehdä kahta työtä kesälläkin, jotten menetä luottotietojani. Mistähän saisin apua holtittomaan rahankäyttöön?

Tänään olisi suunnitelmissa auringonottoa, salilla käynti ja illalla pari tuntia tätä "kakkostyötä", jossa joudun käydä velkojeni takia. Huhhuh. Onneksi huomenna ei suunnitelmissa ole mitään!

tiistai 18. toukokuuta 2010

Voi elämä... Tuleepa kirjoiteltua laiskasti.

Meni pieni hetki, kun elämä oli ihan sekaisin ja piti ajatella kaikkea uudelleen. Paino pääsi TAAS nousemaan ( :'( ), mutta nyt on tullut elämälle hieman uutta suuntaa. Siis:

1. Löysin uuden asunnon. Masentavaa muuttaa tilavasta, kodilta tuntuneesta asunnosta pieneen yksiöön ja jakaa yhteiset tavarat, mutta nyt muuton ollessa käsillä olen jo innoissani ja tuntuu toisaalta mukavalta päästä taas omilleen, aloittaa alusta.

2. Kävelin sisään kuntosalin ovista. Ostin vuoden jäsenyyden ja liityin laihdutusryhmään. Toivottavasti tuloksia tulee nopeasti, en ole vielä vaa'alla käynyt, mutta tuossa kuun alussa paino nousi 101 kg, nyt pitäisi jo hieman olla pudonnut. Liikunta innostaa ja ryhmä myös!! :)

3. Aloitin puolen vuoden sopimuksella työt ja sain koulun jotenkuten päätökseen tältä vuodelta. Koulun suhteen olisi tarkoitus alkaa hiljalleen tehdä töitä, kun saisin motivaation kohdilleen. Mutta hyvä fiilis siitäkin.

4. Aloin taas pitää yhteyttä vanhoihin kavereihin. En lähtenyt ryyppäämään ryyppykaverien kanssa, vaan olen ollut enemmän selvinpäin ja vietellyt aikaa rannalla tai terassilla vettä siemaillen.

Näinpä siis, ehkä elämä tästä vielä lähtee. Lisäksi olen shoppaillut itseni vararikkoon (taas), antanut kämpän mennä ihan sekaisin (kun ei jaksa tapella enää siivousvuoroista), ja pysynyt ystävinä ex-avokki-kihlatun kanssa. Näillä näkymin, yritän taas kirjoitella useammin :)

maanantai 3. toukokuuta 2010

Erilaisen elämän ensimmäinen päivä.

Pyörryttää, väsyttää, itkettää. Se on sitten loppu. Kolmen vuoden suhde, kihlaus, avoliitto, kaikki. Koska tunteet ovat laimenneet. Ymmärrän toki sen, mutta jos yhä välittää, eikö suhteen eteen voisi tehdä töitä ja yrittää elvyttää sitä? aina yhdessä, ikuisesti, rakastan sinua?

En aio nöyryyttää itseäni tai vaikeuttaa miehen asemaa tässä päätöksessä itkemällä ja parkumalla häntä takaisin. Tämä on päätös, johon en voi vaikuttaa. tuntuu, että tukehdun. En oikein tiedä, miten jatkaisin tästä eteenpäin. Mikään kiire ei tietenkään ole, molempien pitää ensin löytää oma asunto ja tavarat jakaa, mutta silti..

Mikä saa ihmiset eroamaan ja niin vahvat tunteet haalenemaan? Miksi ihmisen tunteet eivät ole muuttumattomat ja vahvat, vaan heikot ja ailahtelevaiset, eivätkä kestä elämää?

sunnuntai 2. toukokuuta 2010

Hallitsematon pelko.

Eilinen heitti mut ihan pihalle omasta elämästäni. Mies alkoi puhumaan eroamisesta. Avomies, joka on aina ollut niin ihana, hellä ja rakastava, johon luotan 100% ja enemmänkin, kertoi että on miettinyt, että pitäisi erota. En tajunnut syytäkään. "Ei johdu sinusta, vaan minusta. Mua välillä vaan ahdistaa kaikki ja menneet riidat surustuttaa. Älä välitä." Sanoi, että jatketaan vain kuten ennenkin, halusi vain purkaa mieltään että jos joskus tekee asialle jotain, niin ei tule niin yllätyksenä. SIIS MITÄ HITTOA? Toinen kertoo ehkä haluavansa erota, mutta kaikki on silti niin hyvin meidän välillä, älä murehdi, miten tässä muka voi jatkaa normaalisti elämäänsä?

Edellisen seurustelukumppanin kanssa oli kokoajan tällainen olo, kun häneen en luottanut ollenkaan, että ahdisti henkeä ja pelotti koko ajan, milloin toinen päättää lähteä, nykyisen miehen kanssa ei ikinä. Meillä on yhteinen asunto, lemmikit ja kihloissakin ollaan, ja nyt toinen päättää epäillä ja murehtia suhdetta, vaikka meillä menee oikein hyvin? Kai jokaiselle tulee suhteessa jossain vaiheessa epäilyfiilis, mutta kun mies ei vaikuttanut edes sellaiselta perinteiseltä kaipaan vapauteen ja sinkkuuteen -fiiliksissä olevalta, vaan yksinkertaisesti -menneet riidat masentavat yhä (siis ne mitä oli suhteen myrskyisessä alussa?) ja olen alkanut miettiä, olisiko yksinään helpompaa kaikki.

Ei voi olla todellista.

keskiviikko 28. huhtikuuta 2010

96,1


Otin juuri vitamiinit, nyt juon kahvia ja syön raejuustoa. On vaikea luoda ruokavaliota, jossa saisi runsaasti kaiken tarvitsemansa, mutta vain sopivasti kaloreita. Työharjoittelun alkuun on enää vajaa kuukausi, ja jännitän todella paljon, ja toivoisin olevani niiiin paljon pienempi, silloin en jännittäisi näin paljon. Pitäisi lähteä polkemaan kauppaan hakemaan tupakkia ja jotain salaattia.

Välillä iskee kamala masennus ja ahdistus, että tiedänkö edes mitä elämältäni haluan. En ole muutamaan päivään mennyt kouluun ollenkaan, jään vain kotiin oleilemaan ja siivoan hulluna joka nurkkaa. Järjestelen vaatekaappeja yhä uudelleen ja poltan liikaa. miksi? en tiedä mikä mua vaivaa.