Eilinen heitti mut ihan pihalle omasta elämästäni. Mies alkoi puhumaan eroamisesta. Avomies, joka on aina ollut niin ihana, hellä ja rakastava, johon luotan 100% ja enemmänkin, kertoi että on miettinyt, että pitäisi erota. En tajunnut syytäkään. "Ei johdu sinusta, vaan minusta. Mua välillä vaan ahdistaa kaikki ja menneet riidat surustuttaa. Älä välitä." Sanoi, että jatketaan vain kuten ennenkin, halusi vain purkaa mieltään että jos joskus tekee asialle jotain, niin ei tule niin yllätyksenä. SIIS MITÄ HITTOA? Toinen kertoo ehkä haluavansa erota, mutta kaikki on silti niin hyvin meidän välillä, älä murehdi, miten tässä muka voi jatkaa normaalisti elämäänsä?
Edellisen seurustelukumppanin kanssa oli kokoajan tällainen olo, kun häneen en luottanut ollenkaan, että ahdisti henkeä ja pelotti koko ajan, milloin toinen päättää lähteä, nykyisen miehen kanssa ei ikinä. Meillä on yhteinen asunto, lemmikit ja kihloissakin ollaan, ja nyt toinen päättää epäillä ja murehtia suhdetta, vaikka meillä menee oikein hyvin? Kai jokaiselle tulee suhteessa jossain vaiheessa epäilyfiilis, mutta kun mies ei vaikuttanut edes sellaiselta perinteiseltä kaipaan vapauteen ja sinkkuuteen -fiiliksissä olevalta, vaan yksinkertaisesti -menneet riidat masentavat yhä (siis ne mitä oli suhteen myrskyisessä alussa?) ja olen alkanut miettiä, olisiko yksinään helpompaa kaikki.
Ei voi olla todellista.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti